
Taylor Hicksin uusi Indie-levy julkaistaan huomenna. Se sisältää sekä covereita että originaaleja, ja musiikillisesti antaa hyvän kuvauksen siitä, mitä Taylor Hicks tänä päivänä haluaa olla. Levyltä löytyy rockia, country- ja latino-sävyjä, southern rockia, gospelia, bluesia sekä soulia. Taylor Hicksiä on turhaa yrittää sulloa yhteen genreen, sillä hän on saanut vaikutteita niin monesta tyylistä ja osaa käsitellä niitä kaikkia niin että ne tuntuu omalta. Levy paranee joka kuuntelukerralla.
Levyyn antaa lisäulottuvuutta, jos on ikinä nähnyt Hicksin esiintyvän livenä. Taylor Hicks on ennenkaikkea live-esiintyjä ja lavalla näihin kappaleisiin tulee roppakaupalla uusia vivahteita.
AOL:ssa pystyy tällä hetkellä kuuntelemaan levyä.
Tässä omia mietteitä…
1. The Distance
Levyn nimikkokappale. Rockbiisi, jossa on hyvä sanoma.
2. What’s Right Is Right
Ensimmäinen single-lohkaisu levyltä. Tällä hetkellä #23 AC-listoilla Yhdysvalloissa. Hyvän mielen rakkasulaulu. Kertosäe jää mieleen.
3. New Found Freedom
Gospel-sävytteinen, sanoista tulee mieleen Taylorin tämän hetkinen musiikillinen vapaus. Jalka alkaa väpättämään, kun tätä kuuntelee.
4. Nineteen
Taylor tekee Waycrossin originaalista oman versionsa. Country-sävytteinen, surullinen laulu 19-vuotiaasta sotasankarista. Ajankohtainen sanoma.
5. Once Upon a Lover
Latinosävytteinen kappale, josta jää hyvä mieli. Taylor on kokeillut latinorytmejä live showssaan ja ne on aina toimineet.
6. Seven Mile Breakdown
Omasta mielestäni yksi levyn helmistä. Taylor on kirjoittanut biisin ystävänsä Wynn Christianin kanssa, joka levytti laulun jo muutama vuosi sitten omalla levyllään (Spoonful James: Seven Mile Breakdown). Southern rockia, jonka beat vie eteenpäin. Toivottavasti tästä tulee seuraava single-lohkaisu. Livenä tulee olemaan huippu.
7. Maybe You Should
Levyn toinen rakkauslaulu, jonka sanoma ei ole niin positiivinen kuin singlelohkaisun. Tässä on murtunut sydämiä. Kuulen melodiassa paikoitellen vivahteita Ray Charlesin Georgiasta sekä Sam Cooken Change Is Gonna Comesta. Kaunis laulu.
8. Keepin’ it Real
Kieli poskessa tehty näkemys tämän hetken yltiöjulkkispop-kulttuurista. Ei voi kuin naurahtaa, kun kuuntelee sanoja.
Taylor sai kuulemma inspiraation lauluun selaamalla roskalehtiä lehtimyymälässä…heh.
Ainoa biisi, jolla Taylor soittaa huuliharppua tällä levyllä-
9. I Live On a Battlefield
Yksi lempibiiseistäni koko levyllä. Taylor tekee bluesmaisen version Nick Lowen originaalista. Biisi on mahtava jo levyversiona, mutta livenä se tulee olemaan ihan älyttömän mahtava! Hitaammat kohdat välissä mahdollistavat jammailun ja toisten laulujen sisällyttämisen biisin sisään ja lopun rytmin nopeneminen…tuskin maltan odottaa!
10. Wedding Day Blues
Tämä biisi tuo myös esiin Taylor Hicksin huumorintajun. Nauroin ääneen lopussa.
Luin viikonloppuna taustaa tälle biisille. Laulaja/lauluntkijä Alan Little kirjoitti biisin 13 vuotta sitten ja Taylor oli tykästynyt lauluun jo silloin…parikymppisenä…ja luvannut jonain päivänä levyttää laulun. Sen aika oli nyt.
Viulun käyttö biisissä mahtavaa.
11. Woman’s Gotta Have It with Elliott Yamin
Bobby Womack originaali, Taylorin ja Elliott Yaminin äänet sopivat yhteen hyvin. Levyn päätösbiisi jättää haluamaan lisää…
Ja niitähän tulee, kunhan levyt saapuvat Yhdysvalloista
Bonustracks:
Yes We Can (iTunes)
Funkity Funk-funk!!! Mahtava cover, todella valitettavaa, että jäi bonus-kappaleeksi. Toivottavasti fyysisen levyn ostajat tajuavat ladata laulun iTunesista. Mielenkiintoinen lauluvalinta Yhdysvaltojen presidentinvaalien jälkeen.
Voin kuvitella, miten tätä revitellään konserteissa.
Hide Nor Hair (WalMart)
Indiscriminate Act of Kindness (Target)